Jatkoa edelliseen… osa 2.

Tervehdys taas,

Jaahas mihinkäs sitä jäätiin viime kerralla? Taidettiin jäädä Juhannukseen 2012 tai ainakin siihen, että minä sain naisten klinikalta hyviä uutsia ja Juhannus oli todella kostea, mutta vettä ei satanut muistaakseni lainkaan…

Sinulle, joka juuri ajattelit minun juovan paljon, niin olet osittan oikeassa. Juon paljon kerralla, mutta harvoin. Eli lapsen saanti ei ole nyt kiinni kummankaan meidän alkoholin käytöstä.

No lopetetaan jaarittelut ja käydää kimppuu, kuin se legendaarinen sika siihen limppuun.

Tosiaan kesä on hoitojen ja tutkimusten kannalta suhteellisen hankalaa aikaa, varsinkin heinäkuu, kun naisten klinikka on 3 viikkoa kiinni heinäkuussa. Tässä vaiheessa on tosiaan hyvä huomauttaa, että jos vaan millään mahdollista, niin yrittäkää saada tutkimus-/ lääkäriaika toukokuulle tai sitten elokuulle. Ikävää perua kesän rientoja, kun juuri sille kesämatkan aloituspäivälle tai keskelle reissua saapuu kutsu tulla tutkimuksiin.

Jälleen teille miehille pikku tipsi, niin ei ole suotavaa mennä antamaan omaa näytettä 2 päivää kaverin polttareiden jälkeen. Isäntä ja nuijapäät ovat laiskalla päällä tuloksia ajatellen. Ei siellä kopissa r*nkkaaminen niin kivaa ole, että siellä haluaa kerran viikossa käydä. Noudattakaa niitä annettuja ohjeita, niin hyvin kuin vain voitte.

Meni jaaritteluksi, mutta kuuluu tapoihin….

Eli 2012 olikohan elokuussa, niin avopuolisoni sai soiton naisten klinikalta. Hänkin sai huonoja uutisia verikokeiden tuloksista. Hänen hormoniarvoissaan oli jotain häikkää. Olen itse ainakin suhteellisen pessimisti, niin en yllättynyt näistä uutisista….

Muutamien lisätestien jälkeen avopuolisolleni määrättiin tabletteina keltarauhashormonilääkettä. Tässä vaiheessa varmasti monella miehellä syttyy kysymys mikä on keltarauhashormoni ?

Hätä ei ole tämän näköinen ja säästän juuri sinut googlettamiselta ja vastaus kysymykseesi löytyy; https://fi.wikipedia.org/wiki/Keltarauhashormoni.

Olimme innoissamme, että nyt päästään sitten todenteolla yrittämään sitä lasta ja vikakin ehkä löytyi miksi ei pullaa sinne uuniin tullut! Tässä vaiheessa KARMA tuli kuvioihin.

Avopuolisoni oli suht hyvässä työssä, mutta määräaikaisella sopimuksella. Hänelle oli lupailtu sopimukseen jatkoa ja jopa vakinaistamista. Mutta eipä jatkettu, eikä vakinaistettu, vaan häntä taputettiin olkapäälle ja näytettiin ovea. Kuin taikaiskusta TADAAA vaimokkeeni oli työtön. Jottei tulisi tylsää, niin asuntomme vuokraa nostettii samoihin aikoihin reippaasti kertalaakista ja alkoi uuden asunnon etsiminen.

Tässä vaiheessa jouduimme miettimään vakavasti, voimmeko tieten tahtoen hankkia lasta tähän elämäntilanteeseen.

Avopuolisoni etsi vimmatusti töitä ja saikin uuden työn läpsystävaihtoon vanhasta. Tosin palkka oli melkein puolta edellistä pienempi, mutta parempi kuin perus työttömyyspäiväraha, ja liitonrahoille ei ollut oikeutta vielä kuukaisiin lyhyen liittoon kuulumisen vuoksi.

Jotta elämä ei olisi liian ihanaa ja helppoa, niin minulta lähti oma työkohde alta. En saanut kenkää yrityksestä, vaan minulle tarjottiin töitä toisesta kohteesta. Sainkin ihan kivan alennuksen työtehtävässä ja hyvän alennuksen, myös palkassa. Työkohde oli kiva, mutta se kiva ei tuonut voita leivän päälle. Vielä en ole kivalla voinut maksaa kaupassa.

Tosiaan kyllä me olimme avopuolisoni kanssa hieman huulipyöreänä, että mitäköhän v*ttua olemme oikein tehneet, kun näin tiheään *askaa satelee niskaan. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsen hankinta ottaa pienen aikalisän. Meillä ei edes olisi ollut rahaa lääkärin määräämiin lääkkeisiin, kun vähimmillään 40 euroa oli meidän kuukauden ruokabudjetti.

Myin autonikin, jotta saisimme menot minimiin ja jotain extraa, millä maksaa kotivakuutuksen ja vuokratakuun uuteen asuntoon (vanhaa takuuta sai odotella tovin palautuvaksi).

Tässä vaiheessa pitää kiittää perhettä ja parhaita kavereita, koska he auttoivat meitä todella paljon!

Tällöin alkoi suvantovaihe elämässä ja mitään kovin mainitsemisen arvoista ei tapahtunut paitsi että täytimme 30 vuotta. Pääfokus oli, että etsimme vimmatusti työtä, joka vastaisi koulutuksiamme ja saisimme taloutemme takaisin balanssiin ja voisimme vihdoin aloittaa hormonihoidot ja yrittää saada ”Jani-Hannu” aluille.

Tässä kirjoituksessa en nyt sitten ihan päässyt vuoteen 2017, mutta on ainakin taas kerrottavaa ensi kerralla. Halusin vain tuoda ilmi sen, että elämä voi tuoda yllätyksen tai toisenkin vastaan. Kaikesta selviää, kunhan vain jaksaa päivä kerralla painaa eteen päin.

Yksin ei kannata olla ajatusten kanssa, vaan hakea tukea perheeltä, ystäviltä tai vaikkapa naapurilta. PUHUMINEN asioista varsinkin sen oman kumppanin kanssa on kaiken perusta! Ilman puhumista ei hyvä heilu, sen olen aiemmin elämässäni oppinut. Puhumisen avulla me olemme selvinneet kaikesta mitä tämä elämä on tuonut meille ja keskustelu yhteytemme on lujittanut suhdettamme tuleviin koitoksiin.

 

The Joulukalenterin Handea lainaten ;

It’s hard to be a tonttumies!

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s