Mistä kaikki alkoi osa 1.

Sitten itse asiaan, kuinka olemme tämmöiseen tilanteeseen joutuneet.

Yritän kertoa suhteellisen lyhyesti ja ytimekkäästi alkutaipaleestamme vaimoni kanssa.

Pyydän anteeksi etukäteen äidiltä, isältä, sukulaisilta ja tietysti ystäviltäni (jos nyt edes lukevat tätä), että seassa on varmasti asioita, jotka ikävästi piirtyvät teidän verkkokalvoillenne tätä lukiessa 🙂 Kestäkää se!!

Oli synkkä ja myrskyinen yö…. Itse asiassa oli lokakuu 2010 ja sää oli aurinkoinen!

Olemmes siis tavannet vaimoni kanssa vuonna 2010. Yhteinen ystävämme leikki amoria ja sai ylipuhuttua tulevan vaimoni lähtemään kanssani kahville. Itse olin myytyä miestä, jo kun näin vaimoni kuvat facebookissa. Menimme kahville ja kahvitteluhetki johti siihen, että virallistimme seurustelumme viikossa. Nopeaa toimintaa jos saan sanoa. Tietysti tässä oli moni hieman huuli pyöreänä, että ei siinä pitkään nokka tuhissut…

Seurustelun ensimmäisen 3 kuukauden aikana käytimme ehkäisyä, ettei vaan kävisi hassusti heti alkumetreillä ja maailmaan saapuisi pientä Jani-Hannua (Meidän lapsen nimeksi EI tule Jani-Hannu, jos meille se lapsi suodaan jossakin vaiheesa).

Vuoden 2011 helmikuussa tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) muutti luokseni. Tällöin jätimme ehkäisyn pois tai tarkemmin ajateltuna, emme kiinnittäneet siihen huomiota sillä olimme toisiimme niin kovin rakastuneita. Olemme sitä edelleenkin 😉

Kesäkuussa 2011 olimme jo herätelleet ajatusta lapsen saamisesta, olimmehan vaimoni kanssa silloin jo 28-vuotiaita ja sisäinen kello tikitti kovaa vauhtia. Kyllä, alle vuoden seurustelun jälkeen haaveilimme jo perheenlisäyksestä…

Yritimme noin vuoden verran aktiivisesi saada lasta aluille sillä perinteisellä menetelmällä, jopa ihan kyllästymiseen asti!

Yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä haluttua kahtaviivaa. Kerrankin testi, jonka oikein toivoin olevan positiivinen! Tähän asti olin toivonut vaan kaikkien testien olevan negatiivisia, mutta näistä ei sen enempää 🙂

Tällöin tosiaan huolemme heräsi, “että mitäköhän v*ttua, meillä alkaa huumori loppua”, kun ei pulla alkanut uunissa kohota. Sitä tuli kokeiltua lähestulkoon kaikkea mahdollista mikä vaan voisi edesauttaa raskaaksi tulemista: kaikki mahdolliset asennot ja maanvetovoima otettiin huomioon yrityksissä, syömiset ja juomiset, jopa myös kellonajat ja kuun asennot, kun yritimme Jani-Hannua saada aluille.

Vuonna 2011 syksyllä sitten päätimme, että hakeudumme tutkimuksiin. Vaimoni varasi ajan lääkäriin (gynekologisiin tutkimuksiin), sillä protokollan mukaan pitää aina käydä ensin oman lääkärin/gynekologin juttusilla, saadakseen lähetteen naisten klinikalle jatkotutkimuksiin ja mahdollisiin hoitoihin.

Ensimmäinen käynti on ns. pakkopullaa ja siellä lääkäri kyselee seuraavia asioita;

  • Kauanko olette yrittäneet lasta?
  • Onko jommalla kummalla entuudestaan lapsia, raskaaksi saattamisia, keskenmenoja, kohdun ulkopuolisia raskauksia tai keskeytettyjä raskauksia?
  • Ettehän käytä ehkäisyä?
  • Käytätkö paljon lääkkeitä?
  • Paljonko menee alkoholia?
  • Tupakoitko / käytätkö nuuskaa?
  • Elämän tavat, kuten ruokailutottumukset yms.?
  • Gynekologi katsoi myös ultraäänilaitteella, että kaikki on alakerrassa OK.

Lääkärissä käynti meni “hyvin” ja saimme yhteisen lähetteen naisten klinikalle jatkotutkimuksiin.

Vuoden 2012 keväällä meille vihdoin pamahti postiluukusta kutsu naistenklinikalle tutkimuksiin. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että emme missään vaiheessa olleet lopettaneet Jani-Hannun aluille PANOA luomukeinoin.

Kävimme keväällä 2012 naisten klinikalla tutkimuksissa. Vaimoni jälleen ultraäänitutkittiin. Tässä tutkimuksessa lääkäri keskittyi kuukautiskiertoihin, munasarjoihin, munarakkuloihin ja munanjohtimien kunnon tarkasteluun. Miehenä kun ensimmäistä kertaa jouduin keskustelmaan ja kuuntelemaan tuommoisista asioista tuntemattomien kanssa, vaikkakin alan ammattilaisten, niin aluksi olo oli hieman sanotaanko vaivaantunut ja ulapalla termeistä (pääsä pyöri johdinkierto ja kuukautisrakkulat).

Vaimolleni määrättiin tässä vaiheessa kasa erinäisiä kokeita ja näytteitä ja muutama käynti lisää alakerran toimintojen kartoittamiseksi.

Oma osuuteni oli helppo, erikseen nimetyn vessan koppiin lukemaan aikuisviihdelehtiä ja näyte purkkiin. Minun sisääni ei onneksi työnnetty yhtään mitään 🙂

Ikäväkseni sain viikon päästä puhelun naistenklinikalta, että nyt oli sen verran vähän ja heikkolaatuista tavaraa, että pitää mennä antamaan uusi näyte. Varasin ajan noin kuukauden päähän. Miehille HUOM; 2-5 päivää pitää pidättäytyä käsi- tai makuuhuonejutuista, jotta näyte olisi tarpeeksi kehittynyttä ja sitä olisi riittävästi.

Ennen uuden näytteen antoa odotin 4 päivää. 4 päivässä kyllä tapahtuu ihmeitä ja ero edelliseen näytteeseen oli huima! Ensimmäisessä näytteessä oli 5 miljoonaa nuijapäätä millilitraa kohden, tämä tulos oli siis heikko, sillä normaali tulos on noin 18 miljoonaa nuijapäätä per millilitra. Meni muistaakseni viikko ja puhelin soi juuri kun olimme lähdössä viettämään Juhannusta Itä-Suomeen.

Hoitaja kysyi ensimmäisenä;” että mitä olen tehnyt oikein elämälleni, kun uudessa näytteesä oli 16 miljoonaa siittiötä per ml ja edellisessä 5 milj / ml?”. Menin hieman hämilleni kysymyksestä, enkä oikein osannut vastata hoitajalle muuta, kuin että kesä tekee tehtävänsä.

Juhannus oli pelastettu ja ajattelimme, että Jussina se natsaa, kun oli veijareita vaikka muille jakaa. NO EI NATSANNUT!

Tässä vaiheessa on hyvä pistää tarina poikki ja jatkan kertomusta juhannuksesta 2012 nykyhetkeen seuraavassa blogikirjoituksessa.

Voitto Liukkosta lainaten “näihin kuviin, näihin tunnelmiin.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s